lauantai 24. joulukuuta 2011

xmas shopping

Arvatkaa kuka jätti ostokset viimeseen minuuttiin? Meitsi. Niimpä podettuani pikkulauntain jälkeistä huonovointisuutta torstaina, perjantai aamuna hyppäsin bussiin numero 18 ja riensin tapiolan keskustaan. Voin kertoo että hauskimmat ihmiset shoppailee viimetinkaan. Sain keskustella höperön mummon kanssa Duudsonien kepposkirjasta, viiden lapsen isän kanssa cluedon eduista ja opettavaisuudesta ja vihaisen sedän kanssa siitä kuinka hän ei saanut ohitella jonossa. Ja myyjätki oli yllättävän hyväl tuulella, vaik koko tapiolast loppu visa electronin toiminta siinä kahen aikoihin ja porukka ryntäs joukolla pankkiautomaateille nostamaa rahaa. Mut ei siin mitää löysin sika kivoi lahjoja ja pääsin paketoimaa, tänä vuon mustaan ja kultaan ku viimevuonna paketoin kirkkaan pinkkiin. Ei oo nää perinteet ihan mun juttu. Mä oon muuten iha sika hyvä hankkii lahjoi koska tykkään ostaa muille tavaraa mut en tykkää saada ku kukaa ei osaa ostaa mulle mitää. Tästä syystä oon saanu elämäni aikana HYVIN monta alkoholipulloa lahjaksi, näiden suhteen kun oon niin kovin kaikkiruokainen.

Nyt ei muutaku kinkkua kaikille ja muistakaa olla kilttei siihen asti et pukki tulee, sit on taas melkee vuos aikaa olla nii paskamainen, tyhmä, ilkee ja kännissä ku huvittaa!

Väsynyt mutta onnellinen Heidi kuittaa.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

PreXmas

Eilen meil oli masut täynnä joulumuonaa, koska vietettiin Ginin kunniaks ennakkojoulu. Raukka parkaa ei oltu koskaan ennen otettu mukaan suomalaiseen jouluun joten eihän se tienny mitään laatikoista tai kinkusta. Suunnattiin siin sitte Elsan kanssa kauppaan ja sponssattiin valmisruokakeisari Saarioisen pankkitiliä ostamalla valmisjouluruokaa joka sortilla. Pöytä pistettiin koreaksi lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikoilla, kinkulla (Saarioisen valmisjoulukinkku on muuten yllättävän maukasta ja jopa valmiiksi viipaloitu), glögillä, joululimpulla, rosollilla, graavilohella, mädillä ja smetanalla. Gin raukka ei ollut kyseisiä ruokia koskaan elämässään nähnyt ja haisteli ja ihmetteli jokaista kunnes uskaltautui maistamaan palasen. Tämä saapasmaan mies yllättävää kyllä piti suomalaisesta jouluruuasta hyvin paljon. Pöytää koristi kasa kynttilöitä ja mun tekemä maanmainio piparkakku talo jota hienompaa ei löydy varmasti ainakaan viiden metrin säteellä. Jälkkäriks vedettiin vähän joulutorttuja joita Gin väänteli omin pikku kätösin innoissaan kun se oli jossain pikkujouluissa kyseisen taidon oppinut.


Meijän piparkakkutalon tarina on oikeestaan aika traaginen. Ensinnäkin Elsa oli tosi masentunu koska mä olin ostanu liian vähän taikinaa eikä sille riittäny tarpeeks syötävää. Seuraavaks mä huomaan et olin unohtanu yhen setin geelikoristeita kauppaan ni jouduin ostamaan uuden enkä päässy koristelemaan ku vasta seuraavana päivänä. Sit me huomataan ettei meil oo sokeria joten päätettiin et tomusokeri toimii ihan samalla tavalla (ei toimi). Siinä kasatessa sit tippu Elsan kädelle kuumaa sokeria, koko talo romahti kasaan ku Elsa kiljahti ja juoksi vessaan pitämää kättä veden alla (ja kyllä, keittiön lavuaari ois ollu huomattavasti lähempänä). Sit mun sormelle meni kans ja työnsin sen vaistomaisesti suuhun joten kuuma sokeri päätyki mun huuleen. Mä oon se onnekkaampi osapuoli koska mun huuli parani parissa viikossa eikä mun tarvinnu kuunnella Herpes-Heidi laulua ku hetken aikaa, Elsan kädessä taas on edelleen ja luultavasti ikuisesti muistutus meijän ensimmäisestä "yhteisestä" piparkakkutalosta.

Nyt asunto 22 kaikuu hiljaisuudesta. Gin ja Elsa on molemmat lähteny joulun viettoon, mutta koska mul on faijan joulu mä märehdin yksin kotona enkä oikeen tiiä mitä tekis ku oon tottunu tuijottaa ah niin armaiden kämppisteni kanssa disney channelia ja jauhamaan paskaa kahteen asti. Mut toisaalt, nyt ku oon taas yksin voin tehä kaikkee sitä mitä tein sillonku asuin täs viel ilman kämppiksii kuten leikkii James Bondii, laulaa oopperaa tai kokeilla vielläks mä osaan tehä spagaatin (voin kertoo, en osaa). Mahdollisesti voisin viettää aikaa myös muiden ystävieni kanssa, joita olen hieman laiminlyönyt lukuunottamatta keskiviikko ja perjantai öitä. Suren hetken, riehun sitten.

- Heidi

tiistai 20. joulukuuta 2011

Gin

Hello pipul!
I'm Gin, a young, little, cute student from Italy and now living in heavenly Pohjois-Tapiola.
I'm the king of one room close to Narnia in apartment 22 and usually I have battles with the two other bitch-queens of closer kingdoms :D During the day I pretend to go to study and work in Aalto university. So I'm kinda of a wannabe scientist but I know that I got it wrong...When I grow up I want to be a Pope.

Ok, usually I'm a serious person and you can make a meaningful conversation with me but sometime I'm very random and people think I don't make sense.
I like to dream, to have ideas and to be optimistic. Oh, and I like to sing songs from the 80s by the way.
If you are wondering why a stupid italian ended up in Finland...well,no one knows. At least I don't. I never understood why. But now it's fine and I love being here.
Gin

Elsa

Oli lämmin kesäyö kun.... ääh never mind, jätetään dramatiikka Heidille... Mä tai mie olen Elsa. Ns. Maailmaa kiertänyt = nopeasti kyllästyvänä ja kärsimättömänä ihmisenä on tullut vaihdettua maisemaa kohtuu usein (pienenä opittu taito??). Muutin monien mutkien takaa tähän kämppään Tammikuussa 2011, eli kohta siitäkin on vuos!! Opiskelen Metropolia amkssa silloin tällöin, eli silloin kun koulua on tai jos jaksan täältä rapakon takaa koululle raahautua. Tätäkin vaikeuttaa kämppisten yöllinen metelöinti ja mun jatkuva tarve uneen.

Heidin kanssa on tullut siis asuttua kohta vuosi, ja tähän ajanjaksoon on mahtunut jos minkälaista tapahtumaa, niistä ehkä lisää myöhemmin. Lisäksi amk on osoittautunut hyvin aikaa vieväksi, varsinkin bileiden yms hippaloiden osalta, ehkä myös opiskelun, mutta hei eikös kaikki jätä aina monen sivun oppimistehtävät vikaan iltaan?? Rahat mulla on aina lopussa ja nälkä yllättää usein, joten onneks mulla on kämppikset jotka tekee sitä ruokaa, kun mua ei vissiin enää ees päästetä keittiöön :D

Nyt ei oikeestaan muuta kun että Hyvää Joulua ja Riemukasta Uutta Vuotta, meitsi lähtee Savon kautta etelän lämpöön!  Elsa

maanantai 19. joulukuuta 2011

Heidi

Oli aurinkoinen huhtikuun päivä kun maailmaan syntyi pieni ihme. Tämä pullea pieni pallero kasvoi isommaksi ja vahvemmaksi, pallommaksi ja puhekykyisemmäksi. Hänet nimettiin Heidiksi, pistettiin päiväkotiin ja pakotettiin kouluun.

Näinä päivinä käyn Pohjois-Tapiolan lukiota ILME-linjalla. Päivät kuluvat kotona, koulussa, kavereiden kanssa ja kaljalla. Asuntomme on äitini omistuksessa joka antaa mulle tiettyjä etuja kuten kämppisten heittäminen pihalle ja sääntöjen määrittely oman mielen mukaan (eri asia sitten että totteleeko niitä kukaan). Luonteeltani oon vilkas ja ulospäinsuuntautunut ja rauhottuminen on ylitsepääsemätön kynnys. Aiheutan usein Elsalle ja Ginille mielettömiä päänsärkyjä, mutta koska tohelointi on mun erikoisalaa voidaan Elsan sanoja mukaillen todeta: "Heidin kanssa ei kyllä tylsiä päiviä ole". Toki mua voitais haukkua ärsyttäväksi mutta otettakoon sekin kohteliaisuutena. Asiat jotka rajottaa elämää, pyyhitään pois päiväjärjestyksestä. Öisin nukkuisin mielelläni, mut siis valvominen on vaan paljon hauskempaa. Tän kaiken lisäks oon noloin muija minkä voit löytää, Jumala kuitenki anto mulle lahjan olla häpeemättä ni enpä oo viel ainakaa valittanu.

Mainostuksen vuoks mainitsen viel et mua voi seurailla myös eränäisissä muissakin lähes maailmanlaajuisissa osoitteissa kuten Youtube Formspring & heidiplops


Hyvää juhannusta, Heidi.

Apartment 22

Tervehdys kansalainen ja lämpimät onnittelut, olet löytänyt tiesi vuosisadan spektaakkeliin, kaiken kansan pelastukseen sekä luovuuden alkulähteille. Käsissäsi on blogi jonka avulla saatat löytää aivan uusia ulottuvuuksia tai kenties tarkoituksen elämällesi: Apartment 22, kolmen nuoren aikuisen lifestyle blogi jossa kaikki on sallittua. Joten ota mukava asento, kenties kuppi kuumaa tai kaljaa ja nauti matkasta.