Huomaamatta ja salakavalasti meijän blogi täytti 2 päivää sitten vuoden. Kuten jo kerrottiin on meijän päivittäminen ollu hieman hankalaa, koska meillä on ongelmia nettiyhteyden kanssa (lue: sitä ei ole).
Elsan kanssa otettiin tossa joulukortti kuvia, ja lähetettiin maailmaa matkaamaan aina Italiaan asti. Asunto 22 hiljenee muutenkin jouluksi, koska koko porukka lähti joulun viettoon kauas pois pääkaupunki seudulta.
Mun, Laurin ja Elsan puolesta erinomaista Joulua kaikille, jotka vielä jaksaa käydä meijän blogia silloin tällöin katsomassa, vaikka meillä onkin ollu kaks hyvin hiljaista kuukautta ja iso kiitos kuluneesta vuodesta. Uuden vuoden lupauksena me vannotaan, et me skarpataan taas ens vuonna!
meil ei oo ollu nettiä yli kuukauteen, joten haluamme pahoitella hiljaiseloa blogin puolella. heti kun saadaan netti toimimaan, lupaamme päivittää ummet ja lammet "mielenkiintoisesta" elämästämme.
Tässä kuussa ei pointlesseja ole eikä tule koska me käytettiin se aika Tallinnan reissuun. Ei meillä muuta tässä pari kuvaa Tallinnasta. Ps. Syökää Tallinnassa vanhan kaupungin falliinissa!
Kesän viimesenä hyvästinä saatte ihastella kauan sitten luvattua ja toivottavasti myös edes vähän odotettua videota, sumopainien äitiemoa ja hermoja raastavan jännittävää sukupuolten taistoa.
Me ei jaksettu (lue: ei mahtunu opiskelijabudjettiin) tälle vuodelle hankkia kalenteria, joten mä keksin tälläsen simppelin idean miten meijän ei tarvii enää koskaan vaivautua kauppaan edest ettimään: liitutaulukalenteri. Kestävä, tyylikäs ja aina ajantasalla.
1. Hanki liitutaulu (tai maalaa tauluun liitutaulumaalilla). Me ostettiin tää Espoon kierttikseltä hintaan 1,50€ eli ei tuntunu juuri missään. Piirrä viivottimen kanssa ensin nelikulmio. Mittaa sitten yläreuna ja jaa siitä tulevat sentit seitsemällä. Merkkaa ylös kohdat joihin viivat tulee. Mittaa alareuna, jaa viidellä ja merkkaa myös. Nyt vedä viivat viivottimella ja näin sulla on kalenterin runko. Kirjoita ylös vielä viikonpäivät.
HUOM! älä kirjoita numeroita!
2. Maalaa viivoja pitkin valitsemallasi värillä ja ohuella sudilla. Jos haluat, voit tehdä suoralinjaiset viivat maalarinteipin avulla. Maalasin vapaallakädellä, koska se antaa enemmän liiduilla piirretyn vaikutelman. Kun ruudukko on valmis, maalaa viikonpäivät.
3. Kun maali on kuivunut, kirjoita ylös kuukauden nimi ja kirjoita numerot. Helppo tapa tarkistaa mistä viikonpäivästä ja mihin asti on kännykän kalenteri, ne ovat yleensä juurikin tässä muodossa. Löydät ne halutessasi myös tästä.
Ostettiin toi alunperin ton valkotaulun takia (jotka uutena ostettuna on muuten jotain miljoonan euron luokkaa) , mut se ei sitten toiminukkaan ihan niinku piti. Väri jäi siihen kiinni, eikä lähteny ees kynsilakanpoistoaineella. Maalasin siihen päälle sit valkosella ja se toimii myös magneettitauluna. Teetätettiin siihen kuvia kaikista, jotka tässä asunnossa on mun muuton jälkeen joskus asunu.
Noh, koska me se valkotaulu haluttiin kaivoin aivojen syvistä syövereistä muiston. Olin joskus lukenu jostain sisustusartikkelista, että valkotussitaulut toimii ihan tavallisella lasillakin. Käytiin sit ostamassa ihan tavallinen, semireilun kokonen taulunkehys jossa oli kirkas lasi samasta paikasta eli Espoon kierttikseltä (joka on muuten suomen suurin, hyvä Espoo!)
Maalasin ruskean kehyksen reunat ensin valkosella ja sit hopeella.
Flippasin taustalevyn ympäri, koska se on yleensä sileempi puoli ja miellyttävämpi kattella, ja maalasin sen valkoseks. Sit vaa koko roska uudestaan kasaan ja piirtämään.
Tussit on niiden mukana tulleessa läpinäkyvässä kotelossa, jonka kiinnitin seinään ihan vaan sinitarralla.
Meijän taloudessa on aina ollu vähän sellanen ongelma, et avaimet on kateissa eikä niitä löydy ei sitten millään. Katottiin jonkun aikaa näitä linnunpönttö-avaimenperiä, mut ne on opiskelijoille aika kalliita varsinki ku me tarvittais enemmänki ku vaan yks. Sit törmäsin netissä tälläseen Lego-avaimenperä ideaan, jota aloin sit kehittelemään omaan suuntaan.
Näitä tarvitset:
- Avaimet. Ilman avaimia tämä on täysin turhaa.
- Tavallinen Lego levy omavalintaisessa värissä. Meijän eteinen on mustahtava, joten valittiin musta.
- Joku Lego-osa, mihin avaimesi kiinnität. Me otettiin vanhaan Lego-junarataan kuuluvia magneetti paloja sekä tollanen mis on pieni putki päässä. Koitin löytää näiden osien ihan oikeitaki nimiä mut ei oikein onnistanu. Halutessas voit myös porata ihan tavalliseen Lego-palikkaan pienen koukun
- Vapaa valintaisesti joku koriste piristämään koko rakennelmaa. Me otettiin R2D2-Legon pää. Joku syntinen on kadottanu muut osat.
- Jotain millä kiinnität sen seinään. Mä käytin mun NO MORE NAILS mössöä jota saa rautakaupasta. Halutessasi voit kiinnittää myös esim. ruuveilla tai nauloilla. Voit tietenkin käyttää myös sinitarraa tai teippiä, mutta tulokset eivät todennäköisesti vastaa odotuksiasi.
Kokoomis ohjeet:
1. levitä NO MORE NAILS-mössöä Lego-levyn taakse.
2. Paina kiinni.
3. Kiinnitä koriste.
4. Pujota Lego avaimenperääsi ja kiinnitä seinälle.
Vaikka kuinka koitin välttää vanhentumista ja pysyä ikuisesti 21-vuotiaana, tuli se mun syntymäpäivä kuitenkin vastaan elokuun ensimmäisenä perjantaina. Oltiin heidin kanssa jo aikaisemmin puhuttu, että mentäis päivällä syömään Selloon ja illalla aloteltais ehkä pienellä porukalla meillä, jonka jälkeen suunnattaisiin Helsingin yöelämään. Heidi oli mulle joskus alkukesästä pariinkin otteeseen (alkoholia nautittuamme) möläyttänyt, että oli suunnitellut mulle yllätyssynttäreitä, mutta koska Heidi oli niin huono tätä salaisuutta pitämään, ajattelin että “better luck next time” ja suunniteltiin sit ilta lähes valmiiksi…
Päivä alkoi sillä, että Heidi kanto mulle aamupalan sänkyyn ja ojens mulle oman (aivan mahtavan!!) lahjansa, jossa oli mukana kirje ja siinä luki näin “ Armelias Elsa, Tämä kirjekuori sisältää 22 lipuketta, yksi jokaista elämäsi vuotta kohden. Lipukkeiden säännöt ovat seuraavat: 1. Toimivat vain Heidiin. 2. Jokaista lipuketta voi käyttää vain yhden kerran. 3. Lipukkeet vanhenevat 3.8.2013. Käytä ne siis harkiten! Hyvää Syntymäpäivää: Heidi"
Ei jaksettu kuvata lipukkeita, mutta ehkä ne tulee vielä vilahtelemaan blogissa. Muutama esimerkki lipukkeiden sisällöstä: Valmista Gourmét-illallinen minulle ja _____ -lipuke, bitch make me a sandwich -lipuke, siivoa vaatehuone -lipuke ja 1 tunti täydellistä hiljaisuutta -lipuke.
Aamupalan jälkeen vähän siivoiltiin ja sit lähdettiin Lidliin ostamaan illan juomisia, jonka jälkeen suunnattiin Selloon syömään. Tähän väliin voisin suositella Sellon hotellin raflaa Carlito’sia, sieltä saa aivan mahtavaa salaattia, sekä valkkaria, jonka nimee en taaskaan muista mut jotain hedelmäistä kuivaa se oli kuitenkin! Syötyämme pyörittiin vielä vähän sellossa ja käytiin jälkkäreillä spice icessä. Melkein koko sellossa-oloajan tippu viestii kavereilta, että ne tulee joko myöhemmin tai vasta helsingissä mukaan juhlimaan ja kyllähän tämä kävi tätä ikäkriisistä ihmistä vähän ketuttamaan. Kaiken kukkuraksi kun startattiin Heidin skoba kohti kotia, alko satamaan vettä.
Kotiin päästyämme, rallattelin tuossa ovea avatessani jotain laulua ja astuin sisään ja asettelin kypäärääni penkille, kunnes vasta huomasin eteisen ja olohuoneen välissä, katonrajassa, roikkuvan viirinauhan(?)(ja ei, en huomannut vaikka nenän edessä lattialla oli ilmapalloja…), josta sitten aivot alkoi raksuttaa, että ei hemmetti tää haiskahtaa nyt kyllä yllätysjuhlilta!?! Tänne ne oli sitten kuitenkin ne juhlat järjestäny ja oli kakkua ja kukkia ja koristeita ja skumppaa!! Jeij mee!! Siitä ne juhlat sitte vasta alkokin, Helsinkiin asti ei koskaan päästy, vaan päädyttiin tuohon ihanaan paikalliseen ja vissiin mentiin ihan tyylikkäästi loppuun asti ;D
Kiitos vielä kaikille juhlia järjestämässä olleille, paikalle päässeille, sekä kaikille mua muistaneille, olipahan ikimuistoset synttärit, ainakin toisille.
Ainii… ja Heidi kuvas mua koko päivän, joten tossa tommonen todella hemaiseva tiivistelmä päivästä, pahoittelut kielenkäytöstäni :D
Viimeks me esiteltiin toinen meijän kesäperinteistä, joten nyt ois vuorossa seuraava. Mikkelin ylpeys, Flown kanssa usein kilpaileva ja Visulahdessa järjestettävä Jurassic Rock kerää kansalaiset kasaan viettämään viimeisiä kesäpäiviä hyvän musiikin ja mutaisen nurmikentän merkeissä. Tänä vuonna oli aika hilkuilla ettei päästy ollenkaan kahdestakin syystä: todellisuudessa mul ei ois ollu varaa koko reissuun, mut Elsa hyppäsin apuun ja maksoi mun liput. Toiseks meijän kyyti peruutti ihan viime minuuteilla ja siinä sit nosteltiin hartioita et mitäs seuraavaks. Pistin sitten puhelua armaalle tädilleni joka ystävällisesti lupautui lainaamaan avoautoaan meille viikonlopun ajaksi.
Perjantaina sitten pakattiin auto ja hypättiin neljän naisen voimin auton penkeille ja kokka kohti Mikkeliä (tosin Kaivokselan kautta, sillä eräs meistä oli jättänyt pankkikorttinsa sinne. Lähettiin siis kohti mikkeliä suunnilleen kello 9). Mullehan tää vuos oli neljäs, suurimmalle osalle muista viides ja Elsalle toinen.
Kun me sitten rantauduttiin mikkelin pihapiiriin katto auki ja spaissarit pauhaten tajuttiin , että ollaan vissiin aika noloja koska hevarit kattoo meitä kummaksuen. Järkkäreillä oli kyllä kivaa ku ne popitti meijän mukana siellä. Roope pirautti sit just siinä samalla hetkellä ja ilmotti et niillä on leiri kasassa. Siihen me sit viereen parkkeerattiin kuhan alueelle päästiin
Meil meni yllättävän vähän aikaa saada tänä vuonna teltta kasaan. Viimevuonnahan meil oli ihan uus teltta käytössä, joka ei sit ollukkaa sitä normaalimpaa sorttia ja aikaa meni kasaamiseen suunnilleen se tunti... sateessa. Tänä vuonna homma suju kutakuinki neljässäkymmenessä minuutissa ja päästiin jopa auttamaan naapurin Joensuulaisia saman tapasen teltan väsäämisessä. Hyvä me!
Tässä meijän telttayhteisössä oli tänä vuonna vaan kaks telttaa. Toisessa yövyttiin söpösti Elsan kanssa ja toiseen leiriyty kahden muun autotoverin lisäks Sarme Savonlinnasta ja Roosa Tampereelta.
Siinä sit heti ku kamat oli kasalla siirryttiin suoraan ns. asiaan ja avattiin kaljat ja syötiin vähän. Me liikuttiin vähän sen oman ympäristön ja viereisen välillä koska oltiin niin fiksusti väsätty ne meijän teltat siihen nii ettei nähty siihen niiden teltoille siitä mut homma suju oikeen nätisti ilman mitään sen suurmepia ongelmia.
Käytii välil vähä vilkuilee keikkoi esim. PMMP ja jätkäjätkät ja sit jatkettiin sillä samalla linjalla: kaljaa kaikille kavereille. Jossain vaiheessa meille selvis, et juodaan oikeen hyvän asian puolesta. Yks kiva pullonkerääjämies valaisi meitä et ne rahat menee vuonna 2003 ja 2004 syntyneiden poikien säbä ja lätkä joukkueiden hyväks ni joha alettii kittaa oikee olan takaa lasten hyväks. Eipähä tarvii ostaa lippuja mihinkää hyväntekeväisyyksii enää tän vuoden puolella. Siellä oli maailman kylmintä, ja Roosa parka sairastu niin pahasti, että se joutui lähtemään kotiin aamulla HYVÄSTEJÄ SANOMATTA.
Seuraavana päivänä herättiin ihanan freesinä ja päätettiin pitkällisen pohdinnan jälkeen napata auto jälleen alle ja suunnata Antti-Oskarin ja Roopen kanssa kohti mikkelin kylä pahaista jotta saadaan vähän ruokaa ja lisää kaljaa. Haluaisin mainita, että mikkeli on ihan perseestä, eihän siellä tiedä mihin sinne auton jättää. Mäkkäri oli niin täynnä, ettei sinne mahtunu edes työntekijät ja lopulta kun tajuttiin että siellä on subi niin sekin oli täynnä joten syötiin siellä koska nälkä.
Kaupassa käynnin jälkeen päätettiin Elsan kanssa käydä vähän raikastumassa Sokoksen vessojen puolella, joka sekin oli omalla tavallaan kokemus koska sieltä kuului lintujen laulua ja pelottavan miehen selostusta siitä, että millainen lintu tässä on nyt kyseessä. Lainattiin myös eräälle naiselle 50snt jotta hän sai viinipullon alkosta. Olemme siis olleet hyväntekijöitä jollekkin paikalliselle pulsulle.
Sitten palattiin takas leirintään ja yllätys on varmasti suuri sanoessani, että juotiin kaljaa. Unohdin luultavasti mainita, että kaikilla oli päällä aivan jumalattomasti vaatetta koko viikonlopun koska siellä oli yhtä kylmä kuin saharassa vuoden loppu puolella eli paljon. Sit käytiin kattomassa parit keikat ja juotiin vähän lisää ja sitten päätettiin Roopen kanssa toteuttaa meidän edellisen illan oivallinen idea ja lähteä vähän sumopainimaan kera vedonlyönnin. Siinä ei sitten kauaa nokka tuhissu kun Roope oliki jo voittanu mut 3-0 tuloksena se, että mä joudun olemaan seuraavat puol vuotta väärässä. Kaikessa. Voi ei. Ikävemmäks tätä asiaa tekee viellä se, että yleensä en nää Roopee kun vasta ehkä jouluna, mutta poikahan muuttaa Helsingin puolelle tossa kohta justiinsa, eli siinä meni sitten sekin. Kärsimykseni on suuri ja siitä tulee videota heti kun kerkiän.
Viimenen yö oli ihan kuolemaa koska stamina soitti nii että korvat paukku ja ulkona lämpötila lasi +5 puolelle joten paleltumisriskiä ei voinut ohittaa. Myöskin Teemu teki tämän hieman hankalaksi omalla humalaisella olemuksellaan ja sai kansalaiset huolestuneiksi hänen terveydestään. Ihan viimeisenä meitä oli hereillä minä Roope ja Antti-Oskari ja lopulta noin neljältä aamulla meki sit luovutettiin ja painuttiin telttoihin tutimaan.
Seuraavana aamuna oliki sit taas aika kasata tavarat pussukoihin ja nyssyköihin ja suunnata askeleet kohti pääkaupunkiseudun rauhaa. Keräsimpä siinä jätesäkillisen roskiaki yhen pikkusen 7up pullon saamiseks. Matkalla pysähyttiin pizza Buffaan syömään ja viivyttiin siellä ehkä suunnilleen pari tuntia. Sen pihassa työskenteli maailman sulosin ja ihanin jätskikiskapoika joka jutteli meille mukavia ja oli muutenki liian quuma. ps. jätskipoika, jos luet tätä ota yhteyttä, useammallakin meistä oli matkan aikana fantasiat kohdillaan.
Kotiin ja 38.4 asteen kuumeeseen. Huomenna jatkuu koulu ja rankka opiskelu on taattu.
Pahoittelut vielä ehkä maailman turhimmasta paskanjauhannasta, lupaan että jatkossa käytän ehkä hieman enemmän mietintää siihen, että mitä sitä nyt oikeen kirjotetaan.
