Eilen meil oli masut täynnä joulumuonaa, koska vietettiin Ginin kunniaks ennakkojoulu. Raukka parkaa ei oltu koskaan ennen otettu mukaan suomalaiseen jouluun joten eihän se tienny mitään laatikoista tai kinkusta. Suunnattiin siin sitte Elsan kanssa kauppaan ja sponssattiin valmisruokakeisari Saarioisen pankkitiliä ostamalla valmisjouluruokaa joka sortilla. Pöytä pistettiin koreaksi lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikoilla, kinkulla (Saarioisen valmisjoulukinkku on muuten yllättävän maukasta ja jopa valmiiksi viipaloitu), glögillä, joululimpulla, rosollilla, graavilohella, mädillä ja smetanalla. Gin raukka ei ollut kyseisiä ruokia koskaan elämässään nähnyt ja haisteli ja ihmetteli jokaista kunnes uskaltautui maistamaan palasen. Tämä saapasmaan mies yllättävää kyllä piti suomalaisesta jouluruuasta hyvin paljon. Pöytää koristi kasa kynttilöitä ja mun tekemä maanmainio piparkakku talo jota hienompaa ei löydy varmasti ainakaan viiden metrin säteellä. Jälkkäriks vedettiin vähän joulutorttuja joita Gin väänteli omin pikku kätösin innoissaan kun se oli jossain pikkujouluissa kyseisen taidon oppinut.
Meijän piparkakkutalon tarina on oikeestaan aika traaginen. Ensinnäkin Elsa oli tosi masentunu koska mä olin ostanu liian vähän taikinaa eikä sille riittäny tarpeeks syötävää. Seuraavaks mä huomaan et olin unohtanu yhen setin geelikoristeita kauppaan ni jouduin ostamaan uuden enkä päässy koristelemaan ku vasta seuraavana päivänä. Sit me huomataan ettei meil oo sokeria joten päätettiin et tomusokeri toimii ihan samalla tavalla (ei toimi). Siinä kasatessa sit tippu Elsan kädelle kuumaa sokeria, koko talo romahti kasaan ku Elsa kiljahti ja juoksi vessaan pitämää kättä veden alla (ja kyllä, keittiön lavuaari ois ollu huomattavasti lähempänä). Sit mun sormelle meni kans ja työnsin sen vaistomaisesti suuhun joten kuuma sokeri päätyki mun huuleen. Mä oon se onnekkaampi osapuoli koska mun huuli parani parissa viikossa eikä mun tarvinnu kuunnella Herpes-Heidi laulua ku hetken aikaa, Elsan kädessä taas on edelleen ja luultavasti ikuisesti muistutus meijän ensimmäisestä "yhteisestä" piparkakkutalosta.
Nyt asunto 22 kaikuu hiljaisuudesta. Gin ja Elsa on molemmat lähteny joulun viettoon, mutta koska mul on faijan joulu mä märehdin yksin kotona enkä oikeen tiiä mitä tekis ku oon tottunu tuijottaa ah niin armaiden kämppisteni kanssa disney channelia ja jauhamaan paskaa kahteen asti. Mut toisaalt, nyt ku oon taas yksin voin tehä kaikkee sitä mitä tein sillonku asuin täs viel ilman kämppiksii kuten leikkii James Bondii, laulaa oopperaa tai kokeilla vielläks mä osaan tehä spagaatin (voin kertoo, en osaa). Mahdollisesti voisin viettää aikaa myös muiden ystävieni kanssa, joita olen hieman laiminlyönyt lukuunottamatta keskiviikko ja perjantai öitä. Suren hetken, riehun sitten.
- Heidi
Arvatkaa kuka jätti ostokset viimeseen minuuttiin? Meitsi. Niimpä podettuani pikkulauntain jälkeistä huonovointisuutta torstaina, perjantai aamuna hyppäsin bussiin numero 18 ja riensin tapiolan keskustaan. Voin kertoo että hauskimmat ihmiset shoppailee viimetinkaan. Sain keskustella höperön mummon kanssa Duudsonien kepposkirjasta, viiden lapsen isän kanssa cluedon eduista ja opettavaisuudesta ja vihaisen sedän kanssa siitä kuinka hän ei saanut ohitella jonossa. Ja myyjätki oli yllättävän hyväl tuulella, vaik koko tapiolast loppu visa electronin toiminta siinä kahen aikoihin ja porukka ryntäs joukolla pankkiautomaateille nostamaa rahaa. Mut ei siin mitää löysin sika kivoi lahjoja ja pääsin paketoimaa, tänä vuon mustaan ja kultaan ku viimevuonna paketoin kirkkaan pinkkiin. Ei oo nää perinteet ihan mun juttu. Mä oon muuten iha sika hyvä hankkii lahjoi koska tykkään ostaa muille tavaraa mut en tykkää saada ku kukaa ei osaa ostaa mulle mitää. Tästä syystä oon saanu elämäni aikana HYVIN monta alkoholipulloa lahjaksi, näiden suhteen kun oon niin kovin kaikkiruokainen.
